Minäkö opettajana?!

hejjsan, täällä taas. Siitä onkin jo reilu viikko kun tänne kirjoitin. Nyt on taas sellanen fiilis, että vois jotain tulla kirjotteleen. Kävin tossa aamusta heti Kelalla ja postissa asioilla. Nyt meinasin päikkäreille mennä, mutta päätinkin että tuunkin kirjottelemaan mun kuulumisia.


  Mulle kuuluu tällä hetkellä oikeestaan erityisen hyvää! Asiat on alkanut pikkuhiljaa järjestymään ja on saatu selvyyttä taas parille kuukaudelle eteenpäin. Viime viikon tiistaina kävin Oyssissa Neurologian poliklinikalla. Siellä sitten vähän mietittiin mun jatkoa että mitä tehään. Lääkäri sitte sano että laittaa lähetteen johonkin kuntoutukseen ja että saisin fysioterapian tänne kalajoelle, kun sitäkään ei enää mulla oo. Lisäksi hän sano, että jatkaa mun saikkua, mutta ei puhunut määrästä mitään. Mulle tuli sit eilen Oyssista lappu, että sairausloma jatkuu marraskuun loppuun. Noh, hieman ehkä järkytyin mutta toisaalta kun mietin niin en mää oo valmis tällä hetkellä joka päiväiseen duuniin. Aivan hirveä ahdistus ja jännitys valtaa minut, kun mietin töitä ja sitä vastuuta. Tais se siivoustyö jättää sellaset traumat tai miksi sitä vois sanoa..

  On mulla kuitenkin hyviäkin uutisia nimittäin, mua on kysytty meiän kylän alakoululle sijaistamaan. Olin ammattikoulun aikana kaks pätkää työharjottelussa siellä niin kokemusta kertyi paljon. Harjoittelun aikanaki opettajat kysy mua sijaistamaan heitä ja olin tottakai valmis, kun hyvän palkankin sai. ;) Viime keskiviikkona olin pitkästä aikaa alakoululla yläluokassa 4-6.luokkalaisille sijaisena. En ikinä ois uskonu, että MINÄ voisin olla opettamassa samassa koulussa oppilaita, missä oon itekki alaluokat käyny. :D Nuo on todella tärkeitä ja huippuja kokemuksia, vaikka tottakai on jännittäny ihan hirveästi ensimmäisillä kerroilla kun yksin luokassa opettamassa,  mutta kun tuntee kaikki oppilaat ja ei oo isoja luokkia niin ei se paha oo. :) Oon miettinytkin, että  voisin ehkäpä tehä työkseni tuommosta sijaisuuskeikkahommaa. Nyt kun on sairauslomalla niin ei tietenkään sais tehdä mitään palkallista työtä, joten tässä on hyvää aikaa valmistautua ja miettiä mitä tekee. :)


Mulla on ihan hirveesti asiaa, mutta en kyllä vihti samaan postaukseen kirjottaa kaikkia, kun menee sitte ihan sekavaksi.. Joten jatketaan seuraavassa postauksessa. Hyvää loppuviikkoa! :)

<3:llä Iina

Niin sanotusti vuoden tauko

Juuh, mulla on ollut tässä vähän hiljaiseloa. Viime syksy oli aika rankkaa aikaa mun elämässä, mutta siitä on selvitty. Vuosi on kulunut ja olen nyt jonkun aikaa miettinyt pitäiskö jatkaa ja kirjotella sillon tällön tänne jotain vai poistaa koko blogi. Mä päädyin siihen, että koska tänne eksyin nyt niin ainakin yritän päästä tähän taas kiinni ja tulla höpötteleen kaikkea teille. 

  Tosiaan mulle kuuluu nykyään ihan hyvää. Valmistuin keväällä kodinhuoltajaksi Oulaisten Ammattiopistosta ja sain heti muutamankin siivousduuni pätkän Kalajoelta Vanhainkodilta ja kouluilta. En ehtinyt kuitenkaan olla työsopimusta loppuun, vaan jouduin jäämään saikulle lihassairauteni takia. Oon ollut niin kipeä, ahistunut ja väsynyt koko kevään/kesän ajan. Mielessäni on käynyt vaikka minkälaisia fiiliksiä joista ei edes ääneen vihti puhua. Oon tosi sinnikäs luonteeltani niin päätös siitä jatkanko töitä vai en oli todella vaikea. Lopulta kuitenkin monien nukkumattomien öiden, buranapurkkien, ja itkujen jälkeen oli pakko hakeutua lääkärille ja jäädä saikulle. Vaikka siivous kuulostaakin varmasti monien korvaan todella helpolta ja kevyeltä työltä, sitä se ei ole..Ainakaan mulle.

  Tällä hetkellä olen vähän hukassa enkä tiedä mitä tekisin. Lähenkö opiskeleen uutta ammattia vai yritänkö löytää sopivaa työtä tältä alalta, tai muualta? Kokopäiväistä seisonta työtä en ainakaan pysty tekemään. Istumatyökään ei oikein sovi mulle, kun sitten on joka paikka jumissa. Ja nämä jumitukset ja kivut mistä puhun, on luultavasti 100000x pahemmat kuin terveillä ihmisillä. Sitä on niin vaikea kuvailla ja kertoa kuin kipeä oikiasti pahimpina päivinä oon. Oon yrittänyt saada kelalta kuntoutusrahaa, jotta voisin kuntouttaa itteeni salilla säännöllisesti ja käydä erilaisissa jumpissa ja venyttelypiireissä. Sitä rahaa ei kuitenkaan mulle 2 vuotta sitten myönnetty, koska lääkäreillä oli heti se asenne että tämä ala on aivan täysin väärä. Tavallaan ne oli oikeassa, mutta tavallaan ei. Kodinhuoltaja ammatti EI ole pelkästään siivousta, niinkuin ne luulee. Tällä ammatilla voisin työskennellä esim. pienemmissä päiväkodeissa keittiössä, mutta niitä nykyään on aika vähän. Jos oisin saanut kuntoutusrahan, jolla oisin voinut kuntouttaa itteeni koko opiskeluni ajan oisi se varmasti edesauttanut minua työelämään siirtymisessä. Koulunpenkiltä työelämään siirtyminen on varmasti monille muillekkin jollain tapaa vaikeaa ja haastavaa.

  Kaiken tämän keskellä mulla on onneksi iso perhe ympärillä joka auttaa ja tukee. Ilman äitiä ja läheisimpiä ihmisiä en varmana ois enää tässä. Niin monesti oon tuntenu itteni niin turhaksi täällä, kun tuntuu etten pysty tekemään mitään ja tää kipu on jatkuvaa lopun elämää. Tän kanssa on elettävä, ja keksittävä mitä pystyisi tekemään, onhan tässä aika monta elovuotta edessä vielä. 

 Tänään on ollut hyvä päivä. Nukuin aika pitkään ja heräsin rauhassa. Vaihoin jokin aika sitten uuden järkän mun huoneeseen, laitoin valopallot päälle ja sytytin kynttilöitä. Ihanan rauhallinen päivä ollut muutenkin, kun pienimmät lähti äitin ja isän kanssa kyläilemään. Huomenna alkaakin taas arki, ja mullakin on menoa koko alkuviikko.

Hyvää sunnuntai iltaa ja alkavaa viikkoa! :)

<3:llä Iina

Ps. Mitä mieltä te ootte pitäiskö mun kirjotella useemmin mun kuulumisia? :)